Se oli aikoinaan Harlequin-kirjojen mainosslogan: Irti arjesta. Ja pitäisi olla edelleen.
Vailla minkäänlaista häpyä myönnän lukevani moista paskaa päivästä toiseen. Mieheni ei tästä loukkaannu. Hän taitaa ymmärtää, että on parempi uppoutua naurettavaan ja typerään unelmahöttöön kuin naapurin teppoon. Ja ymmärrän kyllä (jos joku nyt epäilee), ettei sellaisia otuksia ole olemassakaan kuin mitä näissä kirjoissa esitellään. Lihaksikkaita, pirullisen komeita, naisia kaatavia, mutta silti - ah - niin herkän puolen omaavia business-imperiumin miljardöörijohtajia. Jepujee. Vain katse Donald Trumpiin tai Bill Gatesiin palauttaa naisen kuin naisen takaisin maan pinnalle.
Minua kiehtoo harlekiineissa rakkaus. Tarkemmin sanoen rakastumisen tunteen kelaaminen aina uudelleen ja uudelleen. Eihän sitä HUUMAA tällaisessa vuosikymmenen kestäneessä parisuhteessa enää pääse kokemaan (ne jotka väittävät, että pääsee, valehtelevat). Minusta parisuhteen arkisuudessa on myös paljon hyviä puolia. Kun molempien huonot puolet ja arkirealismi ovat tulleet sataan kertaan tutuiksi, mikään ei estä enää kumpaakaan päästämästä ilmoille esimerkiksi kunnon hajupommia, jos tarve on. Vaikea vain kuvitella, että mieheni ilmavaivojeni ja luonnevikojeni läpi elettyään enää kääntäisi katseensa minuun huumaantuneen rakastunut ilme naamallaan.
Harlekiinitapani on peräisin jo lapsuudesta. Mummoni luki harlekiineja ahkerasti ja osti naapurin kanssa joka kuukausi kaikki ilmestyneet teokset puoliksi. Minä sitten varastin kaiken, minkä irti sain ja luin salaa mummolavierailuillamme. Turha tietenkään mainitakaan, että jäin kiinni monta kertaa. Mutta sehän ei minua estänyt.
Nyt kohta nelikymppisenä makuni harlekiinien suhteen on jalostunut äärimmäisen vaativaksi vähän niin kuin ylikoulutetulla viiniasiantuntijalla: melkein mahdottomaksi tyydyttää täysin. Jos teksti on laahustavaa ultrakonservatiivista sovinistikökköpaskaa ylitäydellisine sankarittarineen ja sankareineen, lentää kirja hevonkuuseen ennen kuin sika ehtii pieraista. Suurin osa kirjoista on näitä tapauksia. Mutta sitten on niitä upeita pieniä tarinoita. Kaikkien aikojen parhaan harlekiinin vuodelta 1990 huusin (oman kappaleeni kadottua syntymäkodistani) Huuto.netissä kahdellatoista eurolla (uuden kirjan ovh 4,95 Eur). Kisa oli kova, joten on muitakin, jotka tunnistavat todellisen laadun. Näitä timantteja on vain 0,1% kirjoista. Ja silti minä ostan niitä yhä uudelleen. Ihan kuin ei olisi muuta rahanmenoa. Kun pitää päästä irti arjesta.
Kun kerran vuodessa sattuu hyvä harlekiini ellei jopa helmi käteen, on olo mitä onnellisin. Aivan sama vaikka penska parkuu ja siippa vittuilee. Minä kestän kaiken, kun saan hymyillä kuin idiootti puhkeavan rakkauden huumalle. Tekeekö se minusta romantikon? Voi herrasiunaa! Ehkä tekee. Mutta jos harlekiineja ei olisi, tulisin hulluksi.
Vielä en sentään ole päätynyt ostamaan Nocturne-sarjaa, jossa seikkailevat ihmissudet ja vampyyrit. Minulle riittävät Viettelys, Romantiikka ja Historiallinen. Kun sankarittaren nännit kovettuvat pelkästä sankarin ajattelusta eikä sankari kestä katsoakaan naistansa ilman että hän kiihottuu laukeamispisteeseen (onkohan se mahdollista?), on kaikki oikein mallillaan maailmassa. Ihanaa.
Onko Harlekiineissa seksiä?! Oon luullut että ei oo, että niissä vaan huokaillaan ja katsellaan ja se on sellasta viatonta ja umpiromanttista muuten vaan. En oo lukenut ainuttakaan Harlekiinia, oon kyl monesti miettinyt et pitäis, jotta sit tietäis mitä ne on.
VastaaPoistaLyhyt crash course aiheeseen: Julia - ei seksiä, Romantiikka - seksiä, mutta riippuu kirjailjasta, miten aiheeseen paneudutaan, Viettelys - seksiä, jonka kuvailuun paneudutaan huolella (lue: sivukaupalla) ja sitten Historiallinen: riippuu tilanteesta, mutta yleensä seksiä on vähemmän, joskus ei ollenkaan. Sitten oli aiemmin vielä Liekki, jossa ei muuta ollutkaan kuin seksiä. Mutta se ei myynyt Suomessa tarpeeksi hyvin. Jos sitä haluaa tankata, niin ruåtsiksi sitten. :-)
VastaaPoistaAi niin, jos mahdollista, kannattaa valita Britanniassa tai Australiassa kirjoitettuja teoksia...ne ovat asenteiltaan vähemmän luutuneita kuin amerikkalaiset lajitoverinsa.
VastaaPoistaMun nuoruudessa ei ilmestynyt Harlekiini, tai Julia "pokkareita", sensijaan muista kyllä lukeneeni Nyyrikkiä, Sinistä Nyyrikkiä, Sirpaletta, Perjantaita ja Reginaa. Regina oli näistä lehdistä rohkein ja suunnattu nuoremmalle lukijakunnalle. Regina ilmestyy tänäkin päivänä leimalla eroottinen lehti. Reginan eroottisuutta ei mainostettu 60-luvulla, kun mä sitä luin, mutta kyllä lehden eroottinen linja kävi hyvin selväksi murkkuikäiselle 60-lukulaiselle.
VastaaPoistaNyyrikkiä, Perjantaita ja Sirpaletta lukivat myös vanhemmat miehet. Muistan naapurin 70-vuotiaan pappan, joka istui muistikuvani mukaan aina keinutuolissa lukemassa Nyyrikkiä ja Prejantaita. Tuohon aikaan 60-luvun alussa näitä lehtiä pidettiin romanttisena hömppänä ja niiden lukijoille naureskeltiin hyväntahtoisesti.
Nyyrikki ilmestyy tänäkin päivänä. Sen ensimmäinen numero ilmestyi 1904, joten lehdellä on pitkä historia. Tänäpäivänä Nyyrikin maine on paljon kultturellimpi, kuin mun nuoruudessa. Se on lehti, johon on aina kirjoitelleet aloittelevat ja vakavasti otettavat kirjailijat.
Mitä näihin romanttisiin ja eroottisiin opuksiin tulee, niin mun mielestä niiden lukemisessa ei oo mitään noloa tai hävettävää. Itse en lue Harlekiini sarjaa, mutta saman romanttisen potkun saan elämääni katsomalla Kauniita ja Rohkeita. Arkipäivän pyörteessä ihminen tarvii myös suloisia utupilviä selvitäkseen niin masentavasta arjesta.
Joo, mummoni kuulemma ensin luki aikoinaan myös näitä nyyrikkejä sun muita...ja joo, olen kyllä samaa mieltä siitä, että viihdesarjan töllöttäminen vastaa aivan samaa toimintaa kuin tämä höpöhömpän lukeminen. Lukemisessa vain on se hyvä puoli, että sen saa ajoittaa mihin itse haluaa. Ei ole aikataulusta kiinni..:-)
VastaaPoistaSä TODELLA oot asiantuntija!!! :O Taidan siis aikanaan lukea Viettelyksiä. :D
VastaaPoistaLainasin summamutikassa kirjastosta Almudena Grandesin Lulun. Siin on SEKSIÄ! ;-D
Mä en vaan ikinä ehi lukea nykyään... :(
Lainauksia, hyvät ihmiset, lainauksia! Mikään ei voita hyviä sitaatteja tämänlaisista aiheista..
VastaaPoista